maanantai 30. maaliskuuta 2015

Katko radiohiljaisuuteen

Heippa!

Pitkään on ollut taas hiljaista, mutta onneksi siihen on suhteellisen hyvä syy. Me ollaan muutettu! :) Kohta kuukausi takana omakotiasujan elämää ja on tämä kyllä hienoa! Ei vielä ihan käsitä, että asutaan oikeasti täällä. 


Ensimmäisten öiden jälkeen (kun oli vielä toooosi tyhjää ja suurinosa tavaroista olohuoneen lattialla laatikoissa ja jätesäkeissä) oli sellainen olo että yhyyy mä haluan kotiin! Tuntui ja tuntuu välillä vieläkin hassulta asuttaa kahdestaan näin isoa taloa. Tilaa on! Mutta silti, rakastan tätä. On tämä kyllä kolmen vuoden raatamisen väärti! <3  



 Kuvituksena toimii tällä kertaa melkolailla valmis eteisemme. Meillä ei siis ole ns. tuulikaappia, päädyimme jättämään sen rakennusvaiheessa pois, sillä halusimme tilasta avaramman. Lisäksi esimerkiksi vieraiden tullessa tuulikaapit ovat mielestäni usein ahtaita ja ärsyttäviä pukea/riisua takkeja. Toisaalta tuulikaappi pitäisi nimensä veroisesti tuulet eli kylmän ilman poissa, mutta ainakaan vielä en ole ollenkaan häiriintynyt väliseinän puuttumisesta. Saa nähdä sitten -30 keleillä. ;) Kuitenkin seinä on mahdollista tuohon joskus vielä tehdä, jos siltä tuntuu. Puolensa kummallakin ratkaisulla, kuten usein asioilla tuppaa olemaan!

Mutta ei mun kyllä pitänyt analysoida tuulikaapin merkitystä, lähti vähän juttu sivuraiteille. :D Mutta siis valmiista eteisestämme löytyy nyt viimeisimpiin kuviin lisäten ihanat seinävalot, jotka näin sieluni silmin tuota struktuuriseinää sutatessani. Ja ah, kyllä, ne tuovat sitä ihanaa tunnelmaa iltoihin ja tuovat hyvin seinän kimmellyksen esiin. <3 

Lisäksi uusi ovikello komeilee oven yläpuolella. Siinä on muistaakseni kuusi eri soundia, joista meillä on tällä hetkellä se tyhmin soimassa. :D Se oli niin tyhmänhauska, että aina menee ovelle hymysuin, kun joku sitä soittaa. :D Ja muuten tykkään siitä, miten ovikellon muotokieli noudattelee samoja linjoja, kuin ulko-ovi. :) Ovikellon kupu on maitolasia, joka sekin sopii meidän talouteen kuin nenä päähän. Tuon kynnyksen haluaisin vielä maalata valkoiseksi, one day...


Oli ihanaa huomata, että tauosta riippumatta olen saanut toisen virallisen (taitaa mua joku ilman tunnuksiakin seurata ;) ) lukijan, tervetuloa! :) Lämmittää mieltä kovasti.

Ja hei, jos joku siellä lukee mun pikkuista blogiani, saa heittää ideoita mikä aihe kiinnostaisi teitä eniten seuraavaa postausta ajatellen. :) Heipssansaa!